Vuoden 1952 olympialaiset käynnistivät suomalaisten juhlarahojen tarinan - Suomen Rahapaja
03.06.2019

Vuoden 1952 olympialaiset käynnistivät suomalaisten juhlarahojen tarinan

Etusivu / Juhla- ja erikoisrahat / Tarinoita juhlarahoista / Vuoden 1952 olympialaiset käynnistivät suomalaisten juhlarahojen tarinan

Suomen valtiovarainministeriön asetuksella vahvistamia juhlarahoja lyödään yhteiskunnallisesti merkittävien henkilöiden ja tapahtumien kunniaksi. Ne kertovat aikakautensa tarinaa, ja välittävät yhteiskuntamme arvopohjaa myös tuleville sukupolville.  

Ateneumin kokoelmaintendentti Timo Huusko on toiminut juhlarahalautakunnan puheenjohtajana vuoden 2019 alusta. Huusko on työskennellyt Ateneumissa ja valtion taidemuseosta säätiöpohjaiseksi muuttuneessa Kansallisgalleriassa vuodesta 1997 lähtien. Tällä hetkellä hän vastaa Ateneumin kokoelmatoiminnasta.

Juhlarahat kertovat aikakautensa tarinaa.

 

Juhlarahat nostavat historiallisesti merkittäviä asioita esille. Aiheeksi eivät päädykään mitkä tahansa tapahtumat: ​“Jotta tapahtuman tai henkilön tai jonkin ilmiön kunniaksi lyödään juhlaraha, sen on oltava monella tapaa merkittävä. Tapahtuman on sisällettävä laajempi yhteiskunnallinen tai kulttuurinen ulottuvuus, joka välittää laajaa arvopohjaa”.

​ Valtiovarainministeriön asettama juhlarahalautakunta valikoi aiheet ja osaltaan päättää siitä, mikä yhteiskunnassamme koetaan merkitykselliseksi. ”Kilpailutuksissa tähdennetään taiteellisia, aiheen- ja ajanmukaisia ehdotuksia. Ne ovat siten oman aikansa tuotteita ja kuvastavat ajassamme olevia kysymyksiä. Myös nuorempi keräilijäkunta voi kiinnostua juhlarahojen laajemmasta kulttuurillisesta merkityksestä”, Huusko sanoo.

Juhlarahalautakunnan puheenjohtaja Timo Huusko.

 

Maailman ensimmäinen olympiaraha    

Vaikka juhlarahojen historia on maailmanlaajuisesti pitkä, niin Suomessa se on vielä varsin lyhyt: ​“Vuonna 1951 yksilöitiin ensimmäinen juhlaraha, joka liittyy vuoden 1952 olympialaisiin. Tämä oli maailman ensimmäinen olympiaraha, mikä tekee siitä todella ainutlaatuisen.”

Olympiarahan jälkeen juhlarahoja lyötiin harvakseltaan, mutta vuonna 1993 organisoitiin valtiovarainministeriön toimesta juhlarahalautakunta, joka käynnisti juhlarahojen säännönmukaisuuden ja jatkuvuuden. Huuskon mukaan länsimaisessa historiassa juhlarahoja tiedetään olleen jo keisarillisessa Roomassa sekä Euroopan renessanssiaikana. Niillä on siis hyvin pitkä historia länsimaisen taiteen historiassa.

Olympia raha 1951

 

Juhlaraha syntyy taiteilijan käsissä

Juhlaraha huokuu sivistyksellistä ja kulttuurista arvokkuutta. Siinä on hyvä muotoilu ja onnistunut toteutus niin, että potentiaaliset ostajat löytävät siitä yhteisesti jaetun arvopohjan.  Juhlarahojen suunnittelijoissa on kuvanveistäjiä tai teollisia muotoilijoita. Joukosta löytyy myös arkkitehtejä, graafikkoja ja taidemaalareita.  “Alan ammattilaiset osallistuvat juhlarahan suunnitteluun kilpailutuksien kautta. Niistä ilmoitetaan taiteilijajärjestöjen kautta.”, Huusko kertoo.    

Huuskon mukaan juhlarahan tulevaisuus näyttää valoisalta myös muotoilun näkökulmasta, sillä muun muassa nuoret muotoilijat ja taiteilijat ovat kiinnostuneita tekemään juhlarahoja. “Juhlarahan tulevaisuudessa näkyy jatkumo, eikä se ole vain tietyn ikäluokan taiteilijoiden kiinnostuksen kohteena. Tämä on positiivista ja tekee myös lautakunnan toiminnasta mielekästä​ ”, Huusko kiteyttää.

Blogin pääkuva: Helsinki olympialaiset 1952. Käpylän kisakylän portti Koskelantiellä. Helsingin kaupunginmuseo.