Suomi ensimmäisen markan aikaan 1860-luvulla – kansallishenkeä ja sivistystä - Suomen Rahapaja
15.10.2019

Suomi ensimmäisen markan aikaan 1860-luvulla – kansallishenkeä ja sivistystä

Etusivu / Juhla- ja erikoisrahat / Tarinoita juhlarahoista / Suomi ensimmäisen markan aikaan 1860-luvulla – kansallishenkeä ja sivistystä

1800-luvun loppupuoli oli Suomessa piinaavien nälkävuosien, mutta samalla sivistyksen ja kansallishengen nousun aikaa. Oman identiteetin muodostumisen kuohuissa lyötiin ensimmäinen markka vuonna 1864.

1800-luvun loppupuoli oli puutteen, mutta myös kansallisen heräämisen ja sivistyksen aikaa. Tuolloin syntyivät monet suomalaisuuden symbolit, myös markka. Yksi aikansa merkittävimmistä mielipiteisiin sekä köyhien hyvinvointiin vaikuttaneista henkilöistä oli vauras ja valistunut aatelisleski Aurora Karamzin, jonka vaiheita kirjailija Raija Oranen kuvaa teoksessaan Aurora.

”Ylhäiset ja aateliset naiset Helsingin salongeissa olivat mielipidevaikuttajia, sen ajan sosiaalinen media”, kuvaa Oranen tiedonvälitystä 1800-luvun jälkipuoliskon Suomessa. ”Ei ollut laajalevikkistä lehdistöä. Suomalaiset olivat köyhää maanviljelijäkansaa, ja naisen asema oli heikompi kuin nykyisin”, Oranen kertoo.

Eteläsatama 1860-1880 -luvulla. Keisarinluodonlaituri. Laiturin edustalla on hevoskärryjä kuljettajineen jonottamassa. Taustalla Luoto ja Suomenlinna. Oikealla Kaivopuiston itäisiä osia, observatorio ja makasiinirakennuksia.
Eteläsatama 1860-1880 -luvulla. Keisarinluodonlaituri. Laiturin edustalla on hevoskärryjä kuljettajineen jonottamassa. Taustalla Luoto ja Suomenlinna. Oikealla Kaivopuiston itäisiä osia, observatorio ja makasiinirakennuksia. Kuvan lähde: Helsingin kaupunginmuseo

Ensimmäinen markka oli tärkeä suomalaisuuden symboli

Suomen markan ja Suomen rahapajan tarina alkoi 1860-luvulla. Venäjän keisari Aleksanteri II määräsi Suomeen oman markan ja pennin 4.4.1860 Ruotsin riikintaalerin ja Venäjän ruplan tilalle. Kesällä 1862 valtiovarainpäällikkö Fabian Langenskiöld sai keisarin suostumuksen siihen, että hopeamarkasta tuli Suomen pääasiallinen raha.

Ensimmäinen hopeamarkka lyötiin Katajanokan silloisen kalastajahökkelikylän laidalle rakennetussa uudessa, mutta säästäväisyyssyistä vaatimattomassa rahapajassa 15. lokakuuta 1864. Vakinaista henkilökuntaa oli vain kahdeksan vahtimestari mukaan lukien. Johtajana toimi August Fredrik Soldan.

Vuonna 1865 hopeamarkka julistettiin Suomen ainoaksi viralliseksi maksuvälineeksi. Yleisö sai ensimmäiset hopeamarkat käyttöönsä 1.3.1866, jolloin Suomen Pankki laski täyspitoiset hopearahat liikkeelle.

Hopeamarkka vuodelta 1864
Ensimmäinet hopeamarkat lyötiin 15.10.1864. Kuvan lähde: Askon keräilyraha Ky

Suomalainen kulttuuri ja identiteetti rakennettiin parissa vuosikymmenessä

”1800-luvun loppupuolella Suomeen saapui Euroopasta Saksan kautta uusi kansakuntaamme muovaava ajattelu: kansallishenki”, Oranen kuvaa. Ajattelua toi Suomeen J.V. Snellman, joka toimi valtiovarainpäällikkönä Langenskiöldin kuoltua.

Kirjailija Raija Oranen
Raija Oranen pohjaa historian merkkihenkilöitä käsittelevien teostensa ajankuvan laajoihin taustaselvityksiin. Kuvan lähde: Otavan mediapankki, kuva: Heli Sorjonen 2017.

”Suomalaisuus rakennettiin muutamassa vuosikymmenessä. Lönnrot loi meille keräämiensä kansanrunojen pohjalta kirjoitetulla Kalevalalla menneisyyden, Topelius kirjoitti historian Välskärin kertomuksissa, Runeberg sankaritarinat Vänrikki Stoolista, Pacius sävelsi Maamme-laulun ja sitten saimme vielä oman markan. Tämä oli nostattavaa ja hienoa”, sanoo Oranen. ”Sivistyneistön vaadittiin puhuvan suomea, joka haluttiin myös yliopiston opetuskieleksi. Suomen kieli oli ollut vain joukko murteita”, Oranen jatkaa.

Edistyksellinen Karamzin arvosti sivistystä ja huolehti hätää kärsivistä

1800-luvun Suomen ajan henkeä ja arvomaailmaa oli, että sairaista ja köyhistä huolehtiminen kuului aatelistolle, joilta odotettiin hyväntekeväisyyttä. Rikas Aurora Karamzin oli sivistynyt ja erittäin merkittävä nainen sekä tärkeä vähäosaisten auttaja Helsingissä. ”Aurora oli aikansa superjulkkis. Hänen arvovaltaista olemustaan kunnioitettiin ja kun hän saapui ihmisten joukkoon, häntä kuunneltiin”, Oranen kertoo.

Aurora Karamzin
Aurora Karamzin (os. Stjernvall, 1808-1902) oli aikansa arvostettu vaikuttaja. Kuvan lähde: Museovirasto, kuvaaja Charles Riis & C:O

”Naiset eivät tuohon aikaan saaneet opiskella, mutta Aurora kuunteli Helsingin yliopistolla luentoja. Hän oli edistyksellinen nainen, joka paransi kansan hyvinvointia tiedolla ja puhui esimerkiksi äidinmaidon terveysvaikutuksista”, Oranen kertoo Karamzinista, joka näkyy edelleen pääkaupunkiseudun paikannimistössä. Kävelemistä rakastava Aurora sekä hänen vierellään kulkeva hevosvaunu olivat aikanaan tuttu näky Helsingin kaduilla.

1800-luvun vaikuttajien teot näkyvät yhä

Karamzin toi Helsinkiin vaikutteita eurooppalaisista ”armeliaisuuslaitoksista” sekä diakonissalaitoksista, joissa nuoria naisia opetettiin auttamaan hädänalaisia. Helsingin Diakonissalaitos aloitti toimintansa Rahapajan läheisyydessä Katajanokalla vuonna 1867 Karamzinin rahoittamassa kolmikerroksisessa rakennuksessa Satamakatu 9:ssä, missä sairaita hoidettiin kahden vuosikymmenen ajan.

Karamzinin perustama Diakonissalaitos muutti Töölönlahden maisemiin nykyiseen sijaintiinsa vuonna 1897. Rahapaja vastaa nykyään paitsi Suomen myös monen muun maan käyttörahan lyömisesta, ja on olemassaolonsa aikana toimittanut käyttö- ja juhlarahoja noin 40 maahan Euroopassa, Väli- ja Keski-Amerikassa, Afrikassa ja Aasiassa. Paja jatkoi toimintaa Katajanokalla aina vuoteen 1988, jolloin se muutti Vantaalle.

Raija Oranen on suomalainen kirjailija, joka on kirjoittanut muun muassa lukuisia romaaneja, novelleja, tv-käsikirjoituksia ja lastenkirjoja. Oranen kuvaa monissa teoksissaan tunnettuja historian merkkihenkilöitä; tuoreimpana ilmestyi Mauno Koivistosta kertova, Otavan kustantama Manu.